Omavaraistalous kiehtoo minua monella tavoin. Toki tällä minun rääpystelyllä on vielä pitkä matka omavaraistalouteen, eikä moiseen riitä aikakaan, mutta kyllä minä silti tietynlaista tyytyväisyyttä tunnen laittaessani ruokaa oman (tai äitin :D) maan antimista. Marjoja pitäisi kerätä edellisvuotta enemmän ja jos saisi ne omat sipulit ja valkosipulitkin riittämään... Pakkaseen pitäisi tehdä nyt inventaaritota, mitä se on syönyt. Viime vuoden valtaisan mehusadon jäljiltä meillä on käytössä nyt kaksi pakastinta ja toinen pitäisi kyllä saada tyhjäksi. Vielä kun pääsisi siihen,että pystyisi ne ylimääräiset kukot laittamaan lihoiksi, mutta se kyllä edelleen on sellainen kynnys, että siihen en vielä kykene. Itsehän en lihaa syö, mutta olisi kiva että muut söisivät sellaista lihaa, että tietää missä se on käyskennellyt.  Jonainpäivänä elämäntilanne on ehkä sellainen, että omavaraistalous on taas askeleen verran lähempänä!

Ainiin ja se kasvihuone! Se on pystyssä ja valmis, vähän vielä hienosäätöä toki vaatii, mutta periaatteessa se on taimia vaille. JEE! Pessimistihän ei pety koskaan ja näin se on, sillä huone on pystyssä epäilyistä huolimatta :D

Mikä nautinto onkaan kun voi lähteä vain ovesta pihalle ja jättää talvihaalarin killumaan naulaan. Ulkona saa tähän aikaan vuodesta kulumaan lukemattomia tunteja. Ihan vähän vaan ruopsuttaa haravalla pihaa, pihaa ruopsuttaessa huomaa, että tuollahan on roskia, jolloin harava jää siihen ja riennän poimimaan roskat. Kun saan roskat ylös huomaa, että tuollapa onkin trimmausta kaipaava puska, jonka jälkeen kannan hieman vesiä eläimille ja huomaan unohtuneen haravan... Näin voin jatkaa koko päivän ja kyllä sitä valmistakin jossain vaiheessa yleensä tulee. 

Pikkuhiljaa ollaan saatu pihaakin laitettua, vähän kerrallaan, mutta parempi sekin kai kun ei mitään. Äitin aikoina piha kukoisti. oli vaikka mitä kukkia, pensaita ja muita. Nyt on kukoistus kaukana, ei edes nurmikko kasva, mutta olen silti tyytyväinen, että ollaan jotain saatu aikaiseksi. Tämän kesän missio on saada kasaan se iso kukkapenkki, jonne voin istuttaa viime syksynä evakkoon kantamani kukat. Ne ovat nimittäin selvinneet talvesta hengissä, hoidosta puutteesta huolimatta! Kasvihuonekin on jo harjakorkeudessa. Innolla odotan, että saan laittaa sinne kurkkua ja tomaattia. Saako niistä satoa, se on toinen tarina se.

Kunnes meille siunaantui kissaperhe Unelma, Ripa, Bob ja Edward. Ongelmana alkoi olemaan hutiosumat, niin kakan kuin pissankin kanssa. Laatikossa asioitiin, mutta yhtä paljon ellei enemmänkin asiointia taphtui laatikon ulkopuolelle! Pihallekin päästiin, mutta sekään ei piisannut. Melko turhautuneena asiaan suunnittelin jo perinteisiä kissannahkakintaita. Kysäisin kuitenkin eräältä kovelulta kissa asiantuntijalta neuvoa ja hän opasti minut mikrohiekan pariin. Nöyränä marssin eläinkauppaan ja ostin säkin tolkuttoman kallista (riippuu tietysti mihin vertaa) mikrohiekkaa. Enkä ole vaihtoa katunut! Tänä päivänä osumat laatikkoon onnistuvat 99 prosenttisesti, eikä minun tarvitse repiä harvoja hiuksiani. I <3 Compact Care! Voin suositella :D Kaikki mitä kaupataan meille eläinihmisille ei olekaan humpuukia :DD

 Vasemmalta oikealle Ripa, Bob ja Unelma aka Emäsika aka Sähkökissa

Herra Filppula rouvineen uudessa talvikanalassa.

Kesän säilöntää

Sadon "korjuuta"

Pikkuhanhet <3

Vähän jo isompana, odottamassa muuttoa uuteen kotiin.

Helatorstain tietämillä Ingrid alkoi näyttämään oireita hautomisesta ja niinpä jätin munan pesään, silläkin uhalla että meidän markilla myös muut kuin minä näitä munia halajavat. Muna säästyi kuitenkin koirien tuholta ja tällä hetkellä Ingrid kököttää tyytyväisen oloisena hautomassa yhteensä kolmea munaa.

Hanhikaksikko on kevään mittaan vaellellut isollakin reviirillä, mutta nyt rouvan hautoessa herrasmies Hannu päivystää pihassa mahdollisien uhkaavien vaarojen varalta. Kerran pari päivässä Ingrid jättää pesän hetkeksi ja käy syömässä sekä juomassa. Tämän ajan Hannu pitää tiukasti huolta rouvastaan ja puolustaa tätä mahdollisia uhkaajia vastaan. Kun Ingrid on valmis palaamaan pesälle saattaa Hannu tämän puoleen väliin, varmistaen että paluu on turvallinen.

Toivotaan nyt, että hautominen on menestyksellinen ja saataisiin pieniä hanhivauvoja pihaan taapertamaan <3 Haasteita kyllä riittää. Pahin perheonnen uhkaaja löytyy perhepiiristä. Martta on verenhimoinen peto, mitä tulee pieniin poikasiin. Isojen lintujen se antaa kyllä olla rauhassa, mutta heti kun joku pieni eksyy sen reitille niin ei hyvää seuraa. Tosin hanhiherra on pitänyt Martan melko hyvin kurissa, joten toivoa sopii että kuri ulottuu poikasiinkin.

Mahdollisesti pieniä kanivauvojakin olisi tulossa, että tässä joutuu jännitämään aivan moninkertasesti!

Tänä aamuna tein epämieluisan löydön Ukon kaviosta. Naulan kantahan se siellä kilahti kaviokoukkuun :/ Poistin naulan ja ensiavuksi lioteltiin kaviota jodivedessä. Jatkossa täytyy paketoida kavio ulkoiluun, jotta tuolta mun ah niin rapaisesta tarhasta ei tulis kavioon liiemmälti pöpöjä. Joskus oon kuullu että "hevoseton on huoleton" ja tuntuu siltä, että pitää mun kohdalla paikkaansa liiankin hyvin :/ No onneks just kävi eläinlääkäri vierailulla tuikkaamassa jäykkäkouristus rokotuksen ja samalla tsekattiin hampaat :) Ukko käyttäytyi tapansa mukaan NIIN hienosti. Tuon pollen kanssa ei oo kyllä tarvinnu hoitotoimenpiteiden tekemisestä koskaan kiistellä.

Koirat nauttii keväästä ja kaikesta siitä ihanasta mitä lumen alta on paljastunut. Tuloksena väsyneitä, onnellisia ja haisevia koiria! Olen ollut vapailla ja koirat on viettäny mun kanssa päivät pihalla puuhaillen. Josko huomenna pesis Martan ja laittais muita koiria varten leikkuukoneen iskuun!

Piharemonttia isommassakin mittakaavassa on suunnitteilla. Meijän piha on niin mukavan märkä melkein vuodenajasta riippumatta, niin nyt pitäis laittaa vähän salaojitusta kuntoon ja samalla myllätä vähän muutakin. Toivottavasti tää remontti ei oo yhtä pitkänsitkee ku meijän viime vuoden sisäremontti :D

Hanhirouva Ingrid on muuten muninut melko ahkeraan ja usein olen jopa ennättänyt löytämään munan ennen koiria. Munat ovat menneet suoraan äitelle hautomakoneeseen, joista on onnistuneesti kuoriutunut jo kolme pikkuhanhea. Lisää on tulossa, toivottavasti kaikki ei jää käsiin tai tulee talvella ahdasta :D

Aikaa on kulunut ja paljon on tapahtunut vuosien mittaan. Blogin alkuperäisjäsenet ovat edelleen jengissä mukana. Öppe, Martta, Mimmi ja Hilma vaikuttavat siis talodessamme edelleen. Seurakseen he ovat saaneet maatiaiskissat Sissin ja Unelman. Sissi saapui meille veljensä Simon kanssa syksyllä 2010. Simo valitettavasti menehtyi tuntemattomasta syystä 2011. Unelma aka Sähkökissa on kissakatraan viimeisin jäsen. Unelma saapui salakavalasti joukkoomme joulukuussa 2012. Unelman lempinimi johtuu neidin melko riskialttista ja hermojakin raastavasta harrastuksesta eli säköjohtojen pureskelemisesta. Naps vaan niin on laturin johdot, kuullokkeiden johdot ym. pienempää kaliiperia olevat johdot poikki! Tällä hetkellä taloudessamme ei taida olla yhtään ehjää laturia. Olin kuitenkin Unelmaa ovelampi ja ostin autolaturin, HAH!

Kissat eivät ole suinkaan ainoita eläinjäseniä, jotka ovat tauon aikana joukkoomme liittyneet. Äidin harrastuksen myötä tulin hurahtaneeksi myös kanoihin ja nyt meillä kotkottelee sekalainen joukko kanoja. Rotuina on edustettu kiinan koch, jätti koch, brahma, Plymoth Rock, silkkikana sekä sekalainen joukko edellä mainittujen risteytyksiä ja muita risteytyksiä. Nää mun kanaset on siis kuhanvaan kanoja. Neidot munii hienosti ja nyt odottelen, että saisin rouville herroineen uuden asumuksen ja tarhat siihen kuntoon, että pääsisivät taas pihallekin.  Lisäksi siipikarjasta löytyy neljä ankanpoikasta, jotka kasvavat hurjaa vauhtia, sekä hanhipariskunta Martti ja Ingrid.

Pitkäaikainen haaveeni hevosestakin toteutui marraskuussa 2010, kun meille muutti suomenhevonen Ukko. Siinä vasta hienoluenteinen vanha herrasmies <3 Nyt olisi tarkoitus aloitella hissukseen taas ratsastelua pitkän toipumisloman jälkeen. Ukko sai viime elokuussa jalkaansa ilkeän haavan ja sen hoito pitkittyi ja pitkittyi. Haava on onneksi ollut ummessa nyt jo pitkään, mutta mies on ollut kengittä joten en ole liukkailla selkään uskaltautunut.

Itsehän olen vihdoin ja viimein valmistunut sairaanhoitajaksi ja töitä on painettu valmistumisesta saakka. Ensi kesänä häämöttää jo ihka ensimmäinen kesäloma! Aikalailla eläinmerkeissä se loma mennee... Pää on täynnä suunnitelmia tarhoista, asumuksista ym. järjestelyistä, kun vaan olis sitä aikaa ja jaksamista toteuttaa. Työ siis vie edelleen paljon aikaa elämässä, eikä sitä ajanvientiä helpota yhtään tolkuttomat työmatkat... Noh, valintakysymyksiä elämä edelleen täynnä :)

Tässäpä tälläinen pikapäivitys...

Tia esiinty ei ihan hienosti vaan ERInomaisen hienosti. Timon kanssa piilottelimme erään kauppakojun takana jonka myyjä ystävällisesti piti meitä ajantasalla kehän kulusta :D Lopputuloksena oli Martan PN2 sekä Martan ensimmäinen SERTi :D Kylläpä sitä vaan ilo repesi, vaikka mäkin oon aina ajatellu ettei tollaset näyttelysijotukset paljo hetkauta ;) Hupaisa reissu oli muutenkin, tavattiin mm. Martan puolisisko Tyyli-Lyyli, erittäin fiini neito niin ikään. Lisäksi hieno havanna poika Luca hämäsi Timon ihmettelemään lyhytjalkaista tibbeä :D

Näyttelyn jälkeen sitten jätin Martan Tian hoiviin muutamaksi kuukaudeksi... Viime hetkellä meinasin napata Martan takas ja muuttaa mieltäni. Tuntu kyllä niin uskomattoman pahalta jättää se, vaikka järki sanoo ettei sillä mitää hätää ole! Tia laittokin viestiä, että Martta oli jo syöny ja jäysti omaa petiänsä ihan niinku kotonakin. Että ei asiat kovin huonosti ole. Martta varmaan ottaa asian lunkimmin ku mamma! On se vaan mamman hieno tyttö! <3

Tiistaina käyn sitten viemässä Mimmin äitelle ja keskiviikkona sanon hei,heit myös Öpelle! Pahin on ehottomasti toi Martan vieminen, tottakai muidenkin jättäminen kirpasee. Noiden muiden kanssa voi huijata ittensä ja kuvitella että on vaan menossa käymään kaupassa xD

Ilalla vielä Jaska kävi Iidan kanssa. Ei sen tytön kanssa voi olla murhemielin <3

Kovasti on kaikenlaista säpinää ollut. Pää on ku Haminan kaupunki, mikään ei pysy päässä. Kaupassa seisoin keskellä käytävää varmaan minuutin ja ihmettelin, että mitä mun piti täällä tehä?!? En oo ollenkaan varma mitä oon pakannu tonne mun matkalaukkuun... Aivan PIHALLA! Näillä eväillä siis Ugandaan :D