Kevät on taas täällä. Kulunut talvi oli pitkä ja raskas monella tapaa. Olin jo valmis erakoitumaan kotiin, myymään eläimet ja masentumaan. Onneksi kevät kuitenkin saapui ja kaikki näyttää taas paremmalta. Oikeasti en halukaan luopua eläimistä ja ensi talvi on varmasti helpompi kaikin tavoin. 

Mikä nautinto onkaan kun voi lähteä vain ovesta pihalle ja jättää talvihaalarin killumaan naulaan. Ulkona saa tähän aikaan vuodesta kulumaan lukemattomia tunteja. Ihan vähän vaan ruopsuttaa haravalla pihaa, pihaa ruopsuttaessa huomaa, että tuollahan on roskia, jolloin harava jää siihen ja riennän poimimaan roskat. Kun saan roskat ylös huomaa, että tuollapa onkin trimmausta kaipaava puska, jonka jälkeen kannan hieman vesiä eläimille ja huomaan unohtuneen haravan... Näin voin jatkaa koko päivän ja kyllä sitä valmistakin jossain vaiheessa yleensä tulee. 

Pikkuhiljaa ollaan saatu pihaakin laitettua, vähän kerrallaan, mutta parempi sekin kai kun ei mitään. Äitin aikoina piha kukoisti. oli vaikka mitä kukkia, pensaita ja muita. Nyt on kukoistus kaukana, ei edes nurmikko kasva, mutta olen silti tyytyväinen, että ollaan jotain saatu aikaiseksi. Tämän kesän missio on saada kasaan se iso kukkapenkki, jonne voin istuttaa viime syksynä evakkoon kantamani kukat. Ne ovat nimittäin selvinneet talvesta hengissä, hoidosta puutteesta huolimatta! Kasvihuonekin on jo harjakorkeudessa. Innolla odotan, että saan laittaa sinne kurkkua ja tomaattia. Saako niistä satoa, se on toinen tarina se.