Ajattelinpa minäkin liittyä bloginpitäjien ihmeelliseen maailmaan :) Tällä sivulla ajattelin turista pääasiassa rakkaista tiibetinterriereistäni Öpestä ja Martasta. Lisäksi joukkoomme liittyi parisen viikkoa sitten suloinen kissa Hilma.

Täytyypä ensin hieman valaista historiaa siitä kuinka minusta tuli koiran omistaja ja kertoilla hieman koiristakin.

Tänään Öppe on noin 11-vuotias arvonsa tunteva vanha herra, noin siksi että sen syntyperä on hieman hämärän peitossa. Minun omistukseeni se on tullut vuonna 2001. Tiesimme siitä hyvin vähän kun se tuli meille, mutta kun näin sen takkuisen melko onnettoman näköisen koiran niin se oli rakkautta. Siitä päivästä lähtien Öppe on ollut erottamaton osa elämääni, vaikka olosuhteiden pakosta elämä on välillä meidät pakottanut asumaan eri kaupungeissa. Tullessaan Öppe oli paitsi likainen niin myös epävarma itsestään. Se seurasi jokaista askeltani kuvitellen, että jätän sen, tätä jatkui ainakin ensimmäiset kolme kuukautta . Siellä missä olin minä oli myös mustavalkoinen koira. Toisaalta taas se unohti kaiken kun ovi aukesi ja sille tuli tilaisuus livistää. Ei auttanut huuto ei mekastus ei maanittelu kun koira oli jo tipotiessään. Ei ollut harvinainen näky se, että viipotin pitkin maita ja mantuja koiraa huudelleen. Meille tullessaan se halusi olla myös kulmakunnan kingi ja kävikin heti löylyyttämässä naapurin karhukoiran, ilmoitaen että nyt on uusi kuningas paikalla. Luojan kiitos sain sitkeydellä ja päättäväisyydellä istutettua siihen hieman käytöstapoja, vaikka ei Öpestä koskaan ole kuoritunut seurapiiri koiraa. Toiset urokset ovat sille edelleen punainen vaate, vaikka ikä on vienytkin pahimman terän menneessään. Ei se tule oikein juttuun kaikkien ihmistenkään kanssa, etenkin tietyt miehet saa Öpen raivoihinsa, silloin voi aina mennä ja vaikka pissata niiden kenkiin ;) Nyt sitä voi jo pitää vapaana, mutta jos ei ole tarkkana niin voi olla, että koiraa ei hetken päästä ole missään, se kun on niin kivaa käydä karkuretkillä. Vanha herra on siis persoona, sitä ei voi olla rakastamatta kaikista sen vioista huolimatta.

Entäs sitten Martta tyttönen. Siitäkin huolimatta, että Öppe on minulle the Koira niin olin pitkään jo harkinnut ja halunnut toista koiraa. Tietysti Öpelle kaveriksin, mutta myös itselleni harrastuskaveriksi. Öpen antisosiaalisen luonteen vuoksi meidän harrastukset rajoittuivat pääasiassas lenkkeilemiseen, mielellään paikoissa joissa ei tullut toisia koiria vastaan. Kovin sitä kyllä epäilytti, etenkinse kuinka Öppe tulisi toimeen pennun kanssa. Hetken harkitsin toisen uroksen ottamista ja ajattelin että kyllä Öppe sen kanssa toimeen tulee. Onneksi kuitenkin luovuin moisista ajatuksista ja päädyin narttuun. Niinpä siinä sitten kävi että ennen joulua 2007 meille muutti Martta neiti, fiinimmältä nimeltään Dona Tea's Da-Rin-Ka Pearl. Martan valitsin 8 pennun pentueesta, koska se oli musta ja pentueen neideistä lihavin. Onhan siinäkin syy :D En vain voinut vastustaa sitä Tyyris Tylleröä.

Alku aina hankala... Martan kotiutuessa aloitti Öppe pissaruljanssin. Ensimmäisen viikot kuluiva niin, että kun pentu yritti lähestyä Öppeä, Öppe pissasi välittömästi. Muutoinkin yhteiselo oli melko vaikeata. Onneksi en kuitenkaan tässäkään asiassa luovuttanut, sillä sopeutuihan se Öppe lopulta ja uskoi että se kiusankappale oli tullut jäädäkseen. Tänä päivänä voisi jopa sanoa, että ystäviä ovat keskenään :)

Martan kanssa olemme nyt rymynneet sielumme kyllyydestä kaiken maailman kissanristiäisiä läpi. On pentukurssia, näyttelytiä yms. Olen päässyt tutustumaan koiraihmisten maailmaan oikein kunnolla. Näyttelyihinkään ei pitänyt koskaan mennä, mutta kuinkas siinä kävikään. Kasvattajan ja Martan siän omistajan Tian suosiollisella avustuksella olemme joutuneet myös näyttelykärpäsen puraisemaksi :)
Tässäpä jonkinlainen kooste meidän koplan historiasta. Tarinaa kyllä riittäisi vaikka kuinka, mutta ei jaksa kirjoittaa ja vielä vähemmän kukaan jaksaa lukea. Parasta siis mennä laittamaan pihaa kuntoon ja ottaa nuo karvakorvat myös mukaan. Tosin näyttää kovasti siltä, että Öppe loikoisi mieluummin luitansa lämmittelemässä tuossa uunin edessä kuin tulisi ulos, siellähän on pakkasta!