" Hieman" kulunut aikaa edellisestä kirjoitelmasta. Ajattelin kuitenkin laiskuuttani jatkaa tähän samaan pohjaan, katsotaan nyt kuinka tämä pelittää...

Aikaa on kulunut ja paljon on tapahtunut vuosien mittaan. Blogin alkuperäisjäsenet ovat edelleen jengissä mukana. Öppe, Martta, Mimmi ja Hilma vaikuttavat siis talodessamme edelleen. Seurakseen he ovat saaneet maatiaiskissat Sissin ja Unelman. Sissi saapui meille veljensä Simon kanssa syksyllä 2010. Simo valitettavasti menehtyi tuntemattomasta syystä 2011. Unelma aka Sähkökissa on kissakatraan viimeisin jäsen. Unelma saapui salakavalasti joukkoomme joulukuussa 2012. Unelman lempinimi johtuu neidin melko riskialttista ja hermojakin raastavasta harrastuksesta eli säköjohtojen pureskelemisesta. Naps vaan niin on laturin johdot, kuullokkeiden johdot ym. pienempää kaliiperia olevat johdot poikki! Tällä hetkellä taloudessamme ei taida olla yhtään ehjää laturia. Olin kuitenkin Unelmaa ovelampi ja ostin autolaturin, HAH!

Kissat eivät ole suinkaan ainoita eläinjäseniä, jotka ovat tauon aikana joukkoomme liittyneet. Äidin harrastuksen myötä tulin hurahtaneeksi myös kanoihin ja nyt meillä kotkottelee sekalainen joukko kanoja. Rotuina on edustettu kiinan koch, jätti koch, brahma, Plymoth Rock, silkkikana sekä sekalainen joukko edellä mainittujen risteytyksiä ja muita risteytyksiä. Nää mun kanaset on siis kuhanvaan kanoja. Neidot munii hienosti ja nyt odottelen, että saisin rouville herroineen uuden asumuksen ja tarhat siihen kuntoon, että pääsisivät taas pihallekin.  Lisäksi siipikarjasta löytyy neljä ankanpoikasta, jotka kasvavat hurjaa vauhtia, sekä hanhipariskunta Martti ja Ingrid.

Pitkäaikainen haaveeni hevosestakin toteutui marraskuussa 2010, kun meille muutti suomenhevonen Ukko. Siinä vasta hienoluenteinen vanha herrasmies <3 Nyt olisi tarkoitus aloitella hissukseen taas ratsastelua pitkän toipumisloman jälkeen. Ukko sai viime elokuussa jalkaansa ilkeän haavan ja sen hoito pitkittyi ja pitkittyi. Haava on onneksi ollut ummessa nyt jo pitkään, mutta mies on ollut kengittä joten en ole liukkailla selkään uskaltautunut.

Itsehän olen vihdoin ja viimein valmistunut sairaanhoitajaksi ja töitä on painettu valmistumisesta saakka. Ensi kesänä häämöttää jo ihka ensimmäinen kesäloma! Aikalailla eläinmerkeissä se loma mennee... Pää on täynnä suunnitelmia tarhoista, asumuksista ym. järjestelyistä, kun vaan olis sitä aikaa ja jaksamista toteuttaa. Työ siis vie edelleen paljon aikaa elämässä, eikä sitä ajanvientiä helpota yhtään tolkuttomat työmatkat... Noh, valintakysymyksiä elämä edelleen täynnä :)

Tässäpä tälläinen pikapäivitys...