Esittelenpä tässä tarkemmin meidän grand old manin elikkästä siis Öpen.Oikeastaan Öpen taustasta tuli kerrottua melko paljon jo tuolla ekassa tekstissä Öppe on siis noi 11-vuotias (ken tietää?) tiibetinterrieri herra, mutta ei aina herrasmies. Se omaa luonnetta ja egoa kokoonsa nähden reippaasti. Oveluutta löytyy aina, kun se kokee siitä jotain hyötyvänsä. Joskus esimerkikisi kannattaa jäädä hengailemaan alakertaan kun muut menevät nukkumaan, vallankin jos on bongannut jo aikaisemmin pöydältä jotain herkkua joka on vallan huolimattomasti siihen unohdettu ;)

Näin vanhemmiten pahimmat rypyt ovat jo tasoittuneet, mutta viimeksi eläinlääkäri käynnillä Öppe ystävällisesti osoitti, että ei ole aivan tossu vielä. Eihän niitä korvia saati sitten jalkoja ihan kuka tahansa saa ronkkia miten hyvänsä :) Öppeä ei tosiaan uskoisi ikäisekseen, paitsi kun nivelrikko ilmoittaa olemassaolostaan. Silloin tulee vanhuksesta vanhuksen näköinen ja oloinen. Onneksi näitä päiviä on harvassa ja Öppe jaksaa elää koiran arvoista elämää :) Mikäli se on mahdollista sanoa näin 25 -vuotiaan kypsässä iässä niin voin sen sanoa; Öppe on koira, kaikista särmistään huolimatta, joka etsii vertaistaan. Sen suuri sydän ja viisas katse ovat tuoneet iloa niin minun kuin muidenkin perheen jäsenten elämään. Toisaalta niiden harmaiden hiusten määrä on laskematta. Öppe on opettanut minulle paljon ja sytyttänyt rakkauden tätä ihanaa rotua kohtaan. Voiko mikään mukaan rotu olla niin raivostuttavan ja rakastettavan itsepäinen kuin tibbe ( no tottapuhuen en kyllä epäile hetkeäkään etteikö voisi, mutta tibeissä on silti sitä jotain <3)

Ja se nimi on todellakin Öppe, ei Uppe, Puppe tai mikään muukaan vastaava :D



Tässä herra itse ulkoilemassa talvella 2007