Niin se vaan on jo kovin syksyinen ilma. Harmaata ja vettä tulee tuutin täydeltä. Pyykit ovat olleet pihalla "kuivumassa" toista viikkoa, saas nähdä koska ne saa hakea pois ;)

Jaska sai kanalankin valmiiksi. Pieniä hienosäätöjä vielä niin se on valmis siihen, että kanaset voivat muuttaa sinne tarpeen (pakkasten)  tullessa. Tila ei ole suuren suuri, mutta järkevillä ratkaisulla on saatu luotua lisätilaa. Käyttömukavuus ainakin ihmisen näkökulmasta paranee huimasti entiseen kanalaan verrattuna. Toivotaan, että kanatkin viihtyvät!

Vanhaan kanalaan saan nyt sitten talveksi sijoitettua ankat ja hanhet omiin tiloihinsa, niillä on myös ulkoilumahdollisuus. Saapa nähdä mitä etenkin hanhet tykkäävät kun siirrän ne tarhaan, ne ovat nimittäin erittäin tykästyneitä vapaaseen oleiluunsa ja mahdollisuuteensa hyödyntää koko tonttia (ja vähän naapurinkin) :) Nähtäväksi jää.

Syksy ja pimeys tuovat mukanaan myös väsymyksen. Toisaalta en tiedä onko tämä väsymys pysyvää laatua, aina on rättipoikkiväsynyt ja vapaapäivät menevät toipuessa ja voimia kerätessä. Tekemättömien töiden lista on aika masentavaa mietittävää. Aina kun yhden asian saa listalta pois jostain ilmestyy kymmenen uutta. Kai sitä pitäisi antaa itsellensä armoa, eikä kokoajan miettiä tekemättömiä asioita. Tämä talven vääjäämätön lähestyminen kuitenkin tekee sen, että  pyörittää "things to do" listaa katkeamattomana mielessään. Kärkipäässä ne asiat mitkä on "pakko" tehdä ennen talvea. Pakko, mkä ihana stressin tekijä. Onhan se niinkin, että pakko on monesti ihmisen mielessä, mutta kun tietää että asiat on tehtävä niin ei kai se kummemmaksi muutu siirtämällä .

Lievä eläinkuume polttelisi. Toinen hevonen olisi kiva tai vuohi, entäs jokin iso koira? Onneksi olen toistaiseksi pysynyt järjissäni todennut ettei minulla ole tälä hetkellä AIKAA! Kun ei ole sitä aikaa olla riittävästi näiden nykyistenkään kanssa. Se taas aiheuttaa sitä huonoa omaatuntoa ja stressiä. Parempi siis kun nyt pidättäytyy näistä lisäeläin hankinnoista, vaikka kuinka polttelisi mielessä :) Ehkä sitten joskus...

Syksy on tuonut taas esille myös sisäisen hamsterini. Jääkaappissa on säilöttynä ainakin paria sorttia hilloja, kurkkuja ja kurpistaa. Omenapuut, omat ja vieraat, tarjosivat runsaan sadon joka nyt on pakkasessa mehuna. Löytyy sieltä myös mustaviinimarjamehua, mustikoita, mansikoita, vadelmia, puolukoita. Olen myös innostunut kuivaamisesta ja kesän aikana raahasinkin äiten kasvimaalta kuivattavaksi minttua, mäkimeiramia ja sitruunamelissaa. Nyt ovat kuivatusvuorossa chilit, saas nähdä kuinka se onnistuu. Sisäinen hamsterini vaatisi enemmänkin säilömään ja säilyttämään, mutta jälleen kerran tulee vastaan se aika, se aika. Täytyy kuitenkin olla tyytyväinen näihinkin. Sen oman maakellarinkin joskus saisin. Niin ja kunnon viherpeukalon, että saisin kasvini kukoistamaan siten kuin äiten kasvimaa ja kukkatarha tekee.

Ehkä joskus kenties mahdollisesti toivoisin joitakin toiveitani voivani toteuttaa. Siihen saakka on viljeltävä menestyksekkäästi vain näitä toivotaan toivotaan sanoja.

Herra Filppula rouvineen uudessa talvikanalassa.

Kesän säilöntää

Sadon "korjuuta"