Martan kanssa ollaan luuhattu paikassa jos toisessa ihan siitä ilosta, että ollaan voitu. Ei se mikään supersosiaalinen koira ole, ainakaan sellaisille joita näkee ensimmäistä kertaa, mutta kyllä se toimeen tulee tilanteessa kuin tilanteessa. Perustottelevaisuutta ollaan yritetty yhdessä saada kaaliin, vaihtelevalla menestyksellä. Välillä Martta ei ymmärrä ollenkaan, mitä sille yrittää tolkuttaa ja välillä se ymmärtää ainakin vähän paremmin. Näyttelyissä olemme myös käyneet karvojamme näyttämässä, punainen on lempivärimme, joten sitä on ollut tarjolla. Kissan rääkkäyksen voisi myös lukea Martan harrastuksiin, kissahan on niin kiva elävä vinkulelu! Aina ei ole Hilma niin innolla mukana tässä ko toiminnassa. Martta, kuten Öppekin on oikeastaan kaikessa mukana. Kesällä Martan lempipuuhaa oli möyriä kasvimaalla, tuore multa on niin mukavan viileää, ja herneen siemeniä on mukava syödä samaa vauhtia kuin niitä kylvetään. Uiminen on myös harrastus, josta riittää riemua niin koiralle kuin omistajalle. Onhan se kiva kun pitkäkarvainen koira ui ja sen jälkeen vähän rellestää mullassa tai hiekassa :D No toisaalta en veisi siltä mistään hinnasta tuota riemua pois, turkin saa aina pestyä ja harjattua.
Peruslaiskuus on Martan hyve, kun voi nukkua, niin miksi ei nukkuisi? Lienee sekä mamman, että Martan motto. Eräässä näyttelyssä epäilin saanko sitä hereille niin paljon, että saan sen raahattua kehään:) Toisaalta kun ollaan toiminnassa niin virtaa kyllä riittää, pihalla pitää vetää kunniakierrokset niin, että meinaa turkki jäädä matkalle. Makupala on paras motivaattori jos, haluaa että Martta tekee niin kuin pyydetään. Mikäs sen parempaa kuin ruoka, vallakin hyvä sellainen (kuulostaa taas kovasti mammalta).
Neiti jouluna 2008
